Olimme poikaystäväni kanssa kesällä -09 pienoisella road tripillä Lapissa ja samalla reissulla päädyimme myös päiväksi Norjan puolelle. Se päivä iskostui takaraivooni varmaan loppuiäksi, niin syvän vaikutuksen maisemat rajan toisella puolella minuun tekivät.
Rajan ylitimme aamulla Kilpisjärvellä. Pääsimme ajelemaan kapeita tunturiteitä, jotka kiemurtelivat sinisenä hohtavien vuonojen reunoilla, välillä vähän pelotti, koska tiet olivat myös todella mutkaisia ja ukkoni lasketteli niitä tuhatta ja sataa. Silloin tällöin saikin vähän jarrutella, kun tien yli jolkotteli yksittäinen poro tai kokonainen tokka. Varoituskylttejä oli myös lampaista, muutaman näimmekin makoilevan aika lähellä tien reunaa.
Aika ajoin sukelsimme pimeisiin tunneleihin, joista pisin taisi olla 8 km pitkä. Välillä pysähdyimme kuvaamaan tunturien rinteitä alas solisevia tunturipuroja ja kerran laskeuduimme polkua pitkin vuonon rannalle etsimään simpukoita, koska sattui olemaan laskuveden aika. Pienten kalastajakylien kohdalla pystyin vain huokailemaan ihastuksesta. Huomasin, ettei tarvitse paljon Suomea kauemmaksi lähteä, kun löytyy näinkin erilainen ja upea paikka.
Illalla, auringonlaskun aikaan, ylitimme taas rajan Karigasniemen kohdalta. Päätin, että Norjaan täytyy jonain päivänä päästä uudestaan, niin hyvin se onnistui sydämeni viemään.
Rea, 20 vuotta, Vaajakoski
