Epävarma olo kuitenkin unohtui, sillä torni oli niin korkea, että hyväkuntoinenkin hengästyi kiivetessään. Oli myös hauskaa kävellä rappuja, sillä kaltevuus teki siitä niin erilaista, kuin mihin olemme tottuneet. Varsinkin meistä lapsista oli hauskaa yrittää kävellä rappuja ottamatta tukea seinästä.
Tornin huipulle päästyä tuli mahtava tunne! Tuntui, kuin olisi ollut kaiken yläpuolella. Katsoessa horisontissa siintävää kaupunkia tuntui, kuin olisi nähnyt kaiken, pystynyt mihin tahansa. Ihmismassa alhaalla näytti todella pieneltä, ja toisaalta juuri se sai tajuamaan oman pienuutensa: yksittäinen ihminen on vain kuin pisara valtameressä.
